Tuhkimo saa kutsun ruskolaiseen palatsiin

30.1.2019

Tuhkimo saa kutsun ruskolaiseen palatsiin

Eräänä päivänä kauan kauan sitten, tammikuun viimeisellä viikolla, sain kutsun juhliin. Puin ryysyt ylleni, pakkasin kurpitsavaunun, ja ajelin matkaan pakkasen paukkuessa. Tieni johti kaukaiseen maahan, jonka nimi oli Rusko. 

Parkkeerasin kurpitsavaunut pienen matkan päähän kivasta ”palatsista”. Pihalla oli kyltti, jossa luki isoilla kirjaimilla ”Juhlat”.

Hyvä,” huokaisin helpotuksesta. ”Nyt minun ei tarvitse pelätä, että astun väärään palatsiin.

Näyttökuva 2019-1-31 kello 20.23.48.png
Kurpitsavaunun parkkeeraamis-selfie

Astelin ovea kohti ja koputin. Sisällä liikahti verho ja alkoi kuulua pienten tyttöjen kiljahduksia: ”Se on Tuhkimo! Tuhkimo tulee!”

Kuningatar, pitkä ja tummatukkainen, avasi oven.

Tervetuloa Tuhkimo,” hän sanoi ylhäisesti. ”Mukavaa, että vastasit kutsuumme.

”Tottakai, tottakai, teidän ylhäisyytenne,” sanoin. ”Nyt, voisitteko kenties avittaa tämän ”takin” kanssa,” pyysin, iskin silmää ja vilautin jotain kiiltävää takkini alla. Se oli lasikenkä, jota olin edellisenä iltana hiukan korjaillut viime juhlien jäljiltä.

Kuningatar nyökkäsi innoissaan, ”Kröhöm! Tottakai,” hän hihitteli itsekseen.” Sitten hän katosi palatsin uumeniin piilottamaan kenkää, ennen kuin pienet prinsessat huomaisivat.

Näyttökuva 2019-1-31 kello 20.23.13.png
Kuningattaren kanssa selfie-momentti

Astuin peremmälle. Palatsi oli koristeltu timanttimaisin valoin ja portein. Ympärillä näkyi palatsiin sopivia esineitä, kukkia ja mekkoja. Pöydät oltiin katettu vaaleansinisellä ja hopealla, kuten teemaan sopi. Tunnelma oli taianomainen. Ummikkokin pystyi näkemään, että koristelun oli hoitanut ammattilainen ”hovimestari”, nimeltä HeViProps.

Lapset tulivat laumana luokseni. Synttärisankari oli pukeutunut ihanaan vaaleansiniseen mekkoon ja päässään hänellä oli mitä suloisin tiara. Hänen hymynsä valloitti taatusti kenet tahansa vastaantulijan. Me bondasimme heti.

Lapsia oli lähes kaksikymmentä. He olivat pukeutuneet ihaniin prinsessamekkoihin – löytyi Frozenin Elsoja, Tähkäpäitä, Ruususia ja tietenkin Tuhkimoita. Mukana juhlimassa oli toki myös muutama rohkea prinssi ja ritari.

Lasikengän metsästys

Tutustuimme ja kirjoitimme nimet pieniin tarralappuihin jokaiselle. Tämä oli kuningattaren idea. Näin järjestäjät tietäisivät, kenelle lähettäisivät kunkin lapsen kuvat juhlien jälkeen. Miten nerokasta!

Kun pienet juhlijat oltiin nimetty, kaivoin esiliinani alta esille toisen lasikengän ja julistin: 

”Hyvä juhlaväki. Nyt on käynyt niin, että toinen lasikenkäni on kadonnut!” (yleisön kauhistelua)

”Voi ei,” sanoi joku.

”No missä se on?” kysyi toinen.

”Se katosi eilen, kun minulla tuli niin kiire lähteä prinssin tanssiaisista! Nyt meidän on tehtävä yhteistyötä ja löydettävä lasikenkä. Arvatkaa mitä tapahtuu sitten, kun se löytyy?”

”No? Mitä tapahtuu?”

”Vain sen kengän avulla voin muuntautua oikeaksi prinsessaksi!”

Ja etsinnät alkoivat. Väki hajaantui kahteen lasten huoneeseen. Lelut lentelivät koreistaan. Etsittiin sänkyjen alta, oven takaa, nurkista ja lopulta joku kurkkasi pinkkiin prinsessalinna-telttaan.

”Lasikenkä on löytynyt,” pieni prinsessa julisti.

Näyttökuva 2019-1-31 kello 20.23.36.png
Lasikenkä löytyi!

Lapset riensivät minua kohti kuin parvi talitinttejä, jotka olivat löytäneet siemenkasan. Wau! Lasikenkä oli tosiaan löydetty! Palasimme juhlasaliin ja kun laitoin kengän jalkaani, tapahtui suoranainen ihme. Teki mieli alkaa pyöriä. Pyörin ja pyörin, ja pyörin ja pyörin, ja yhtäkkiä ryysyt tipahtivat maahan ja esiin tuli ihana valkoinen tanssiaismekko – samanlainen kuin kummitätini, hyvä haltijatar, oli loihtinut minulle aikaisemmin! Samansorttinen kuin synttärisankarilla.

Sitten sankaritar avasi lahjoja. Ja niitähän sitten riitti. Hänen isänsä, kuningas, toimi apukätenä ja teki parhaansa ylläpitääkseen jonkinlaista järjestystä hoviväen innon keskellä.

Tämän jälkeen nautimme juhla-ateriaksi kukkien muotoisia vesimeloneja ja klaavan muotoisia omenia, sekä muita hedelmiä. Sitten lapset popsivat popcorneja ja mahtavaa Tuhkimo-kakkua, joka oli niin upea, että olisin halunnut taltioida sen johonkin kakkumuseoon! Herkuttelun jälkeen otimme valokuvia yhdessä lasten kanssa ja leikimme vapaasti.

50739418_1992870664095657_6612714236571287552_o
Kuva HeviProps

Kellon lyödessä tasatunteja minun oli lähdettävä siltä varalta, ettei taika taas raukeasi. Hyvästelin onnellisen näköisen pikku-Tuhkimon ja lähdin kurpitsavaunuineni takaisin kotimaahani Turkuun. 

Ja kaikki elivät onnellisina elämiään eteenpäin. Sen pituinen se.