Lasten konsoli ja kännykkäpelaaminen!

 

joystick-38228_640.png26.8.2019

Heipä hei pitkästä aikaa!

Lasten konsoli ja kännykkäpelit herättivät tunteita!

Aika rientää! Otetaanpa lyhyt katsaus kesästä ja tiedotusta syksystä! Aloitetaan syksystä! Itseasiassa itse 7- ja melkein 3-vuotiaiden lasten äitinä huomasin kesällä koulunsa aloittavan pojan peliriippuvaisuuden – ihan suoraan voin puhua riippuvuudesta. Hän sai lahjaksi isältään älypuhelimen ja noin pieni ei omasta mielestäni tarvitse mitään laitteita riesakseen. No! Kompromissia kasvatuksessa ja yhteishuoltajuudessa yrittäen se puhelin nyt sitte oli siinä.

Ja siihen kapulaan sai sitten tietenkin ladattua mm Minecraftin ja hellatujee mikä mine-kesä siitä sitten kehkeytyi.

Kun poika ei pelannut isän luona pleikkarilla mineä, hän halusi pelata sitä kännykällään. Kun hän ei pelannut sitä kännykällään, hän leikki olevansa mine-ukko ja käveli pitkin pihaa ja seiniä ”kuokka” kädessään. Myös moni leikkikaveri tykkäsi leikkiä ihan samaa leikkiä.

minecraft-325652_640.jpgKuva Pixabayn kuvaajalta. Minecraft-ukko ja mine-possu.

Pitkä ja aaltoileva tarina lyhyesti: Siinä sitten rajoiteltiin ja otettiin puhelinta panttivangiksi kiukunpuuskien synnyttyä ja lopulta jopa puhelimen ostaja otti puhelimen pojalta kokonaan pois.

Jes! Leikit 1 – Mine 0!

Toisilla lapsilla se varmasti voi olla toisin, mutta minä-mamma olen sitä mieltä, etteivät älylaitteet tee hyvää edes meidän aikuisten aivoille! Ainakin oma poika jäi koukkuun heti-heti ja vaikka pelasi puoli tuntia, ja sanoi, että pian on aika lopettaa, tuli lopulta sellaisia kränkkä-vinkuna-kohtauksia että meillä otettiin 0-toleranssi.

time-out-1910880_1280.jpg
Kuva: Gisela Merkuur ”Time out”

Kahden viikon – wow – vieroituksen jälkeen hän lopetti valittamasta että ei oo mitään tekemistä – katos ku siitä pelaamisesta tuli ihan liikaa aivoärsykkeitä mitä ne halus lisää kokoajan. Nyt hän vaan ilmottaa ”menen ulos” tai häärää jotain missä milloinkin ilman pelejä – EIKÄ KIUKUTTELE!

Tämän kokemuksen takia innostuin Nina Erjossaaren uudesta näytelmästä Sankari Puluboi, jota olen taustalla tuotellut tämän kesän. Näytelmä perustuu ihanan Veera Salmen lastenkirjasarja Puluboihin.

Näytelmässä Puluboi on riippuvainen – arvaatte jo mistä – pleikkaristaan!

Ihan mahtavaa!

Näytin pojalle pätkän Puluboin harjoituksista, jossa puluboita näyttelevä näyttelijä vetää sillä hulvattomalla r:ttömällä kielellä ja hassusti sen kohtauksen, jossa Poni on rikkonut Puluboin pleikkarin, ja pulu suuttuu ja kakkaa pulunkakkaa ponin suuntaan!

Näyttökuva 2019-8-26 kello 11.28.36.png
Kuvassa Valtteri Haliseva, näyttelijä sankari-Puluboin roolissa.

Vieläkin poikani muistaa sen videonpätkän, koska tajusi itsekin, miten hölmöä on suuttua ja kiukutella siitä, että joku keskeyttää virtuaalipelaamisen.

– Mutta on pelaaminen on niin. niinniin niinniin kivaa! sanoo Puluboi.

– Joo! Mutta se ei ole oikeaa elämää, mistä kannattaa suuttua. Vaikka se tuntuukin siltä.

tunturi-retro-poni-1-vaihteinen-sininen-2019-1080x727

Näytelmässä Puluboi lentää Ponilla.

Pelaamisen käsittely lapsen kanssa on tunteiden käsittelyä

Tämän huomasin. Ei lapsi voi ymmärtää aina miksi suuttuu – eihän aikuinenkaan aina tiedä miksi suuttuu. Monesti itsekin luulen suuttuvani jostakin, kun oikeasti huomaan myöhemmin olevani vihainen ihan jostain muusta asiasta! 😀

Sankari Puluboi auttaa käsittelemään tätä peliasiaa! SUOSITTELEN TULEMAAN KATSOMAAN! Ensi-ilta Kaarinassa Kuusiston Linnanraunioilla (Paikkakin näkemisen arvoinen!) la 14.9 klo 14:00. Ennakkonäytöksiinkin saa lippuja.

Itse olen mukana touhuamassa Kuusiston Linnanneitona – joka on pleikkaliplinsessa – ainakin joissakin esityksissä backstagella ja yleisön puolella ja avustamassa.

Tulkaa katsomaan!

www.hittipuluboi.com

DSC_0244.JPG

Selfiessä kulttuurituottaja-harjoittelija Eveliina Inkinen, kulttuurituottaja Tina Salminen (mä) ja ohjaaja-dramaturgi ja vaikkamitämuuta Nina Erjossaari. Piilomainoksessa Kaarinan Prisma.

 

Lapset mukaan päätöksentekoon

Tänään mulla oli omaehtoinen Lapset mukaan töihin-päivä. Poika oli ollut kipeänä edellisinä päivinä, enkä raaskinut vielä päästää häntä eskarin ulkoiluihin pakkaseen. Niinpä ajattelin, että minäpä otan molemmat pirpeliinit mukaan hommiin!

Käyn Lounais-Suomen neuroyhdistyksen tiloissa Avainteatterilla joka keskiviikko ohjaamassa näytelmää. Kevään komedia Väärinkäsitys on läpimenovaiheessa, ja kiertue alkaa maaliskuun lopulla. Tänään teemana oli tilbehöörien askarteleminen. Kuus ja kaks-veet sopi siis joukkoon.

Pakkasin ne mukaan autoon glittereiden ja kartonkien sekaan – koska mä voin.

Mietiskelin tossa sitten iltapäivän päikkäreiden jälkeen (pienimmän piti nukkua, mut mä olin se joka nukahdin), että miksei lapsia vois noin ihan muutenkin vaan ottaa mukaan ihan melkein niinku joka paikkaan? Tai siis, jos yhteiskunta katsois asiaa myönteisemmin.

Tässä kohtaa en ala nippelöimään tarkemmin sitä, miksi lapset ei sovi sinne ja tänne, koska maalaisjärjen pitää tietty olla mukana. Mutta kyllä melko radikaali muutos olisi meidän asenteissa varaa tehdä. Itseasiassa mun mielestä voitas mennä ihan niinkin pitkälle, että otettais lapset mukaan ihan päätöksentekoon.

Rohkenen väittää, että nimenomaan lapset voisivat olla ratkaisu melkein kaikkiin maailman ongelmiin.

Kun olin pieni, tein lupauksia. Lupasin, etten koskaan juo pieruvettä (Coca Colaa).

soldier-military-uniform-american.jpg
Tällastakaan ei vaan olis, jos lapset päättäis politiikassa. Kuva: Pexels.com

Lupasin, etten koskaan juo kahvia tai polta tupakkaa, koska siitä tulee kaula mustaksi (syäpä). Lupasin, etten koskaan syö eläimiä ja aja autoa. Kaikki lupaukset olen rikkonut – paitsi tupakasta en vaan koskaan yhtään tykännyt.

Onnistuin olemaan kasvissyöjä kaksitoista pitkää vuotta, kunnes hankin itseni todelliseen raudanpuutteeseen – koska en ole mikään Jamie Oliver, ja aloin taas syödä lihaa. Nyt lasten jälkeen olen ”yrittänyt” aloittaa kasvisruokailijan polun uudelleen, mutta on se vaan niin kiven takana, kun aikuisen tahdonvoima on nolla, ja äiti on väsynyt-kortti tulee otettua aika usein esiin noin niinku autonomisesti!

Nyt isona olen oppinut ymmärtämään maailmaa ja markkinataloutta ja sitä, että ”Rakas, se nyt vaan on niin.” 

Joo, joo, en mä nyt ehkä vois laittaa jotain 7-vuotiasta tasavallan presidentin virkaan. I get it… Paitsi ehkä lapsista vois muodostua viisaiden raati presidentin konsulteiksi! Kuvittele! Valkoiset kaavut ja sellaset ylväät katseet. Hihhih! Okei, okei, ei tuu tapahtumaan lähikuukausina.

Ajatus kiusaa minua niin! Lapset on niin fiksuja! Jos nyt miettii näitä munkin lapsuuden rikottuja lupauksia: Suomessa on ongelmana vaikkapa diabetes ja sydän- ja verisuonisairaudet, niin kyllähän se ois vähempää ilman sitä pieruvettä ja muuta mömmöä.

Lapset mukaan päätöksentekoon

Mun kuusvuotias tiedekoululainen kysyy multa aina välillä kaikkee kiusallista, kuten miksi me ajetaan autoilla, jos siitä kerran tulee niitä päästöjä. Miks me syödään lehmää spagetin kaa, jos vois kuitenki syödä sitä ruskeeta rouhetta? Niiin… Eikä tää ole mitään naiivia kasvissyöjien puolustamista vaan ku ne lapset on ihan oikeessa, ja me aikuiset ollaan väärässä tosi monessa asiassa.

Lapset pitäis voida ottaa mukaan melkein joka paikkaan. Niiltä pitäis kysellä juttuja, ja niiden tuoreet, viattomat aivot ja jäljellä oleva moraali pitäis ottaa mukaan päätöksentekoon. Lapsethan on ihan supersankareita! Ne on lapsellisia, hyvällä tavalla!

Kuten usein, en päätä tätäkään kirjoitusta oikeaoppisesti. Sorge siitä. Pääasia, et joku got

adorable blur bookcase books
Vaikka Atte 4v käymäs läpi hallituksen asioit. Kuva: Pexels.com

my pointti. Me kontrolloidaan lapsia ihan liikaa. En mä nyt vois kuusveelle antaa luottokorttia ja antaa lupaa hoitaa viikon ostoksia… Mutta voishan tässä jotain vähän kokeilla! Hahaa!

Mitä jos perustettais Lasten poliittinen puolue? Onhan eläimilläkin puolue!

Vois pitää vaikka lasten poliittista kerhoa, missä selitettäs lapsille vähän politiikkaa ja yhteiskuntaa ja taloutta ja kysellä vähän ideoita…  Jos joku muukin on in, laittakaa viestiä! 🙂

Tuhkimo saa kutsun ruskolaiseen palatsiin

30.1.2019

Tuhkimo saa kutsun ruskolaiseen palatsiin

Eräänä päivänä kauan kauan sitten, tammikuun viimeisellä viikolla, sain kutsun juhliin. Puin ryysyt ylleni, pakkasin kurpitsavaunun, ja ajelin matkaan pakkasen paukkuessa. Tieni johti kaukaiseen maahan, jonka nimi oli Rusko. 

Parkkeerasin kurpitsavaunut pienen matkan päähän kivasta ”palatsista”. Pihalla oli kyltti, jossa luki isoilla kirjaimilla ”Juhlat”.

Hyvä,” huokaisin helpotuksesta. ”Nyt minun ei tarvitse pelätä, että astun väärään palatsiin.

Näyttökuva 2019-1-31 kello 20.23.48.png
Kurpitsavaunun parkkeeraamis-selfie

Astelin ovea kohti ja koputin. Sisällä liikahti verho ja alkoi kuulua pienten tyttöjen kiljahduksia: ”Se on Tuhkimo! Tuhkimo tulee!”

Kuningatar, pitkä ja tummatukkainen, avasi oven.

Tervetuloa Tuhkimo,” hän sanoi ylhäisesti. ”Mukavaa, että vastasit kutsuumme.

”Tottakai, tottakai, teidän ylhäisyytenne,” sanoin. ”Nyt, voisitteko kenties avittaa tämän ”takin” kanssa,” pyysin, iskin silmää ja vilautin jotain kiiltävää takkini alla. Se oli lasikenkä, jota olin edellisenä iltana hiukan korjaillut viime juhlien jäljiltä.

Kuningatar nyökkäsi innoissaan, ”Kröhöm! Tottakai,” hän hihitteli itsekseen.” Sitten hän katosi palatsin uumeniin piilottamaan kenkää, ennen kuin pienet prinsessat huomaisivat.

Näyttökuva 2019-1-31 kello 20.23.13.png
Kuningattaren kanssa selfie-momentti

Astuin peremmälle. Palatsi oli koristeltu timanttimaisin valoin ja portein. Ympärillä näkyi palatsiin sopivia esineitä, kukkia ja mekkoja. Pöydät oltiin katettu vaaleansinisellä ja hopealla, kuten teemaan sopi. Tunnelma oli taianomainen. Ummikkokin pystyi näkemään, että koristelun oli hoitanut ammattilainen ”hovimestari”, nimeltä HeViProps.

Lapset tulivat laumana luokseni. Synttärisankari oli pukeutunut ihanaan vaaleansiniseen mekkoon ja päässään hänellä oli mitä suloisin tiara. Hänen hymynsä valloitti taatusti kenet tahansa vastaantulijan. Me bondasimme heti.

Lapsia oli lähes kaksikymmentä. He olivat pukeutuneet ihaniin prinsessamekkoihin – löytyi Frozenin Elsoja, Tähkäpäitä, Ruususia ja tietenkin Tuhkimoita. Mukana juhlimassa oli toki myös muutama rohkea prinssi ja ritari.

Lasikengän metsästys

Tutustuimme ja kirjoitimme nimet pieniin tarralappuihin jokaiselle. Tämä oli kuningattaren idea. Näin järjestäjät tietäisivät, kenelle lähettäisivät kunkin lapsen kuvat juhlien jälkeen. Miten nerokasta!

Kun pienet juhlijat oltiin nimetty, kaivoin esiliinani alta esille toisen lasikengän ja julistin: 

”Hyvä juhlaväki. Nyt on käynyt niin, että toinen lasikenkäni on kadonnut!” (yleisön kauhistelua)

”Voi ei,” sanoi joku.

”No missä se on?” kysyi toinen.

”Se katosi eilen, kun minulla tuli niin kiire lähteä prinssin tanssiaisista! Nyt meidän on tehtävä yhteistyötä ja löydettävä lasikenkä. Arvatkaa mitä tapahtuu sitten, kun se löytyy?”

”No? Mitä tapahtuu?”

”Vain sen kengän avulla voin muuntautua oikeaksi prinsessaksi!”

Ja etsinnät alkoivat. Väki hajaantui kahteen lasten huoneeseen. Lelut lentelivät koreistaan. Etsittiin sänkyjen alta, oven takaa, nurkista ja lopulta joku kurkkasi pinkkiin prinsessalinna-telttaan.

”Lasikenkä on löytynyt,” pieni prinsessa julisti.

Näyttökuva 2019-1-31 kello 20.23.36.png
Lasikenkä löytyi!

Lapset riensivät minua kohti kuin parvi talitinttejä, jotka olivat löytäneet siemenkasan. Wau! Lasikenkä oli tosiaan löydetty! Palasimme juhlasaliin ja kun laitoin kengän jalkaani, tapahtui suoranainen ihme. Teki mieli alkaa pyöriä. Pyörin ja pyörin, ja pyörin ja pyörin, ja yhtäkkiä ryysyt tipahtivat maahan ja esiin tuli ihana valkoinen tanssiaismekko – samanlainen kuin kummitätini, hyvä haltijatar, oli loihtinut minulle aikaisemmin! Samansorttinen kuin synttärisankarilla.

Sitten sankaritar avasi lahjoja. Ja niitähän sitten riitti. Hänen isänsä, kuningas, toimi apukätenä ja teki parhaansa ylläpitääkseen jonkinlaista järjestystä hoviväen innon keskellä.

Tämän jälkeen nautimme juhla-ateriaksi kukkien muotoisia vesimeloneja ja klaavan muotoisia omenia, sekä muita hedelmiä. Sitten lapset popsivat popcorneja ja mahtavaa Tuhkimo-kakkua, joka oli niin upea, että olisin halunnut taltioida sen johonkin kakkumuseoon! Herkuttelun jälkeen otimme valokuvia yhdessä lasten kanssa ja leikimme vapaasti.

50739418_1992870664095657_6612714236571287552_o
Kuva HeviProps

Kellon lyödessä tasatunteja minun oli lähdettävä siltä varalta, ettei taika taas raukeasi. Hyvästelin onnellisen näköisen pikku-Tuhkimon ja lähdin kurpitsavaunuineni takaisin kotimaahani Turkuun. 

Ja kaikki elivät onnellisina elämiään eteenpäin. Sen pituinen se.

 

 

Pomppulinnamaailmassa

Näyttökuva 2019-1-15 kello 11.40.39.png
Lasten Synttärihahmot osallistui vuoden vaihteessa Lasten Pomppulinnamaailmaan neljänä pomppimisen täyteisenä päivänä.

Tähkäpään päiväkirja 

Perjantai 15.12

Saavuimme paikalle harjoittelijamme Markuksen kanssa. Pomppulinnamaailma oli ensi Näyttökuva 2019-1-15 kello 11.40.49.pngkertaa Turussa ja tapahtuma oli meillekin aivan uusi kokemus. Lapsia juoksi sisään innokkain ilmein ja aina välillä joku pieni söpö ihminen pysähtyi, katsoi meitä tutkivasti ja vilkutti tai juoksi karkuun.

Alkutekijöikseen kaksi pientä tyttöä tuli luokseni kysymään, kuka oli tuo hahmo vierelläni olevassa kuvassa – banderollissa. Kerroin, että hän on ystäväni Jääkuningatar.

”Me tiedettiin!” tytöt innostuivat. ”Milloin Jääkuningatar tulee tänne?” he kysyivät.

”Itseasiassa hän on tulossa iltapäivällä!”

Päivän aikana parivaljakko tuli monta kertaa juttelemaan kanssani ja noin vartin välein kävivät kysymässä, jokos se Jääkuningatar tulee? On se vaan niin suosittu se Jääkuningatar, ajattelin.

Näyttökuva 2019-1-15 kello 11.41.30.pngIlokseni moni lapsi tunnisti myös minut! He tulivat hipelöimään hiusteni kukkia ja kertoivat, että heillä oli kotona samanlainen mekko kuin minulla. Huomasin myös, että lapset olivat kiinnostuneempia minusta silloin, kun minulla oli kruunu päässä.

Iltapäivällä minun alter-egoni piti lähteä laulamaan Joulun kanssas jaan-konserttiin Mynämäelle, ja tilalleni saapui kuin saapuikin tähän mennessä suosituin hahmomme – Jääkuningatar. 

Kaikenkaikkiaan päivä oli hauska. Vaikka pomppu-laitteet pitivätkin jos jonkinmoista hurinaa ilman pumpatessa niihin ponkaisuvoimaa, oli hauska myös kokeilla hyppiä linnoissa. Lisäksi otimme Markuksen kanssa Speden-pelistä tutun ”valonappilaitteen” kanssa kisan. Markus voitti.

Prinsessa Ruususen logi

Perjantai 4.1

Näyttökuva 2019-1-15 kello 11.41.16.png
Harjoittelijamme Markus oli myös etevä askartelija

 

Palasimme Markuksen kanssa Pomppulinnamaailmaan lomien ja Uudenvuoden vieton jälkeen 4.-6.1.2019. Perjantaina 4. päivä koimme varsinaisen shokki-iskun, kun lapsia oli niin paljon. Perjantaina tapahtuman kävijä-ennätys menikin rikki, ja kävijöitä oli yli 800!

Osaltamme lasten viihdyttäminen sujui myös entistä paremmin. Olimme varautuneet askarteluvälinein ja koristeena oli ilmapalloja ja kimaltelevia viirejä – lapset rakastavat kimalletta! Glitteri ja kimalle tuntuu tepsivän sekä pojille, että tytöille mielenkiinnon herättäjänä.

näyttökuva 2019-1-15 kello 11.41.46
Kuva @parjattuturku

Eräs 7 vuotta täyttävä pikkuprinsessa ei tuntenut minua ennestään, mutta koska minulla oli päässäni kruunu, kultaiset kutrit ja kiva mekko, hän sanoi, että nyt olen hänen lempiprinsessa! Tytön olisi voinut ottaa vaikka työharjoitteluun Markuksen kaveriksi – niin innokas ja avulias hän oli tekemään kruunuja ja auttamaan muita lapsia askartelussa!

Askartelu sai lapset innostumaan, mikä puolestaan sai vanhemmat kiinnostumaan hahmo-palvelusta ja pyysivät itselleen flyereita. Useat vanhemmat sanoivatkin lähtiessään, että ”Nähdään synttäreillä!”

Loppupäivästä kruunun-askartelu-välineet loppuivat, vaahtokarkit ja suklaat oltiin syöty, timangit ja glitteri-purkit tyhjenivät.

Jääkuningattaren memot

Lauantai ja sunnuntai 5-6.1

Lauantainakin kojussamme oli suorastaan ruuhkaa. Kävijöitä oli jälleen yli 800. Sunnuntaina oli rauhallisempaa ja se olikin koko tapahtuman viimeinen pomppupäivä. Sunnuntaina pääpaino oli kuvataiteilussa. Lapset piirsivät ja maalasivat kuvia ja upeat, värikkäät ja kimaltelevat teokset laitettiin kuivumaan narulle.

Meitä yllätti messukojujen vähäinen määrä. Lapsia perheineen oli kuitenkin satoja, mutta kojuja oli vain muutama näinä päivinä. Uskon, että moni muukin yrittäjä olisi saanut paljon hyötyjä hauskasta tapahtumassa.

Me huomasimme, että lapset selvästi hakeutuivat juuri satuhahmon luokse. Tapahtuma kuitenkin selvästi meni hyvin ja uusia potentiaalisia asiakkaita löytyi runsaasti. Kuvissa lasten kanssa tuli poseerattu paljon.

Näyttökuva 2019-1-15 kello 11.41.53.png

Miksi esiintyvälle taiteilijalle pitää maksaa työstään?

Miksi esiintyvälle taiteilijalle pitää maksaa työstään?

Tunteeko kukaan timpuria, lääkäriä, sähkömiestä, graafista suunnittelijaa tai insinööriä, joka lähtee töihin ilman palkkaa? Minä en. On kuitenkin enemmän kuin tavallista, että esiintyviltä taiteilijoilta oletetaan ilmaista työskentelyä. Eikä sekään vielä riitä – työn on oltava laadukasta ja ammattimaista. Tilaaja ei suinkaan vaadi ilmaistyötä ilkeyttään, vaan hän on todennäköisesti täysin tietämätön siitä, mitä esiintyvän taiteilijan työhön kuuluu.

pexels-photo-60783.jpeg

Intohimolla ei makseta vuokraa

On hyvä muistuttaa, että keikkailu on artistin työtä, ja se voi olla ainoa työn muoto, josta esiintyjä saa tuloja. Jos tilaamasi artisti saisi hurjia tuottoja Spotifyin soittolistoilta, radiosoitoista ja levymyynnistä, hän ei todennäköisesti olisi saavutettavissasi. Kuten muillakin ihmisillä, hän maksaa saamistaan keikkapalkoista laskunsa, lainalyhennyksensä ja vuokransa.

Keikkailu on tulon lähteenä epävarmaa, sillä työ koostuu keikkailevan artistin yksittäisistä keikoista. Hän ei myöskään saa korvausta keikasta, jos ei mene keikalle, vaikkapa sairauden takia. On kyse siis sitten bändin musakeikasta, tuliesityksestä, sirkus esityksestä, synttäriprinsessan visiitistä, tanssiesityksestä, näkee artisti kuin artisti suuren vaivan lyhyttäkin keikkaa varten.

Valmistelu

Tilaajaa saattaa hämätä se, että hän näkee vain pyramidin huipun: bändi soittaa 3h, saa satasen ja saa vielä vaatii murkinat päälle.

Eniten aikaa taiteilijan kuin taiteilijan työssä vie valmistelu. Keikkaileva bändi harjoittelee soittamiaan ja laulamiaan kappaleita tuntikaupalla ennen keikkaa. Kun on harjoiteltu kimpassa vaikka yhteen hääkeikkaan 40 biisiä, on tästä toki hyötyä seuraavalla keikalla, jolloin ei tarvitse harjoitella yhtä paljon. Bändin täytyy kuitenkin kokoontua ja vähintään käydä biisit läpi. Voi olla, että laulajaa varten joitakin biisejä joudutaan nostamaan tai laskemaan, joudutaan etsimään uusia nuotteja jne.

wedding-marriage-couple-love-46238.jpeg

Aikaa kuluu myös treeneihin ja keikoille matkusteluihin, mikä saattaa olla bändeillä hyvinkin monimutkaista: ”Ensin esiintyjä vie lapset hoitoon jokaiseksi harjoituskerraksi ja keikkapäivänä yöksi, ajaa takaisin kotiin meikkaamaan ja pukeutumaan, kitaristi hakee basistin ja rumpalin ja he roudaavat varastosta- joka kenties on toisessa kaupungissa – keikkavehkeet pakettiautoon, sitten ajetaan takaisin hakemaan laulaja, sitten suunnistetaan keikkapaikalle… Sama rumba tehdään takaperin yöllä paluumatkalla… Ja kaikki tämä tapahtuu yleensä vieläpä henkisesti omituisessa ”taiteellisessa” tilassa, jossa esiintyjät keskittyvät, kertaavat esitysnumeroaan, ehkä jännittävät esiintymistä jne…  Seuraava päivä kuluu palautuessa valvomisesta jne… ” You get the picture. On siis tavallista, että yksi esiintyvä artisti käyttää yhden keikan valmisteluun jopa 10-15h ajastaan. Kun jäseniä on 3-5, pitää tietenkin jokainen esiintyjä ottaa huomioon.

Lisäksi bändillä on kuluja. Heillä saattaa olla vuokrattuna harjoittelutila – sillä treenaaminen ei onnistu kerrostalon olohuoneessa. Kuluja kertyy myös plektrojen, piuhojen ja muiden musavehkeiden hankinnassa, nuottien ja sanojen tulostelussa jne sekä tietenkin tuhansia maksavien PA-laitteistojen ja soittimien hankintoihin. Kunnianhimoisimmat laulajat maksavat vielä laulutunneista kymmeniä euroja tunnissa ja käyttävät aikaa biisien ulkoa opetteluun. Lisäksi tietenkin tarvitaan uusia vaatteita, naiset tarvitsevat yleensä meikkejä ja kenkiä, kynsi- ja ripsihuoltoa, sillä keikalle ei mennä missä tahansa ryysyissä. Aikaa ja rahaa menee myös usein keikkamyyjän provisioon, markkinointiin, valokuvauksiin, julisteisiin, kirjanpitoon ja laskutukseen.

Näkyvyys ei lämmitä laskunmaksu-päivänä

Harva tilaisuus tai tapahtuma tuo artistille sellaista näkyvyyttä, että se korvaisi palkan. Keikalle tuleminen vaatii artistilta kuitenkin jonkin verran työtä ja rahaa, eli näkyvyydellä ei makseta keikkaan kuluneita kuluja. Kuitenkin todella moni taho tarjoaa ”mahdollisuutta päästä esiintymään” ja yleisöä. Sen ei pitäisi mennä niin.

pexels-photo-929285.jpeg

Väitän, että jos artisti haluaa näkyvyyttä hän voi mennä alasti huutamaan torille pulujen keskelle. Sillä pääsisi varmasti näkyviin. No, kenties, jos on perustanut aivan uuden poikkitaiteellisen yhtyeen, eikä tilaajan yleisö ole kiinnostunut kuuntelemaan sen erikoista uutta musiikkia, artisti varmasti joutuu menemään ilmais- tai ns promootio-keikalle saadakseen itsensä tunnetuksi. On ymmärrettävää ja itseäkin artistin näkökulmasta joskus houkuttaa mennä esiintymään vapaaehtoisesti johonkin tapahtumaan, jos on itse vain hyvin innoissaan siitä, mutta kuluja kun joka tapauksessa kertyy, niin kyllä ne rahat on jostain hankittava. Mutta sekin on tosiasia, että jos yksi artisti menee esiintymään ilmaiseksi, tilaaja odottaa sitä ilman muuta muiltakin artisteilta. Ilmaiskeikalle menevä artisti ei siis tee hyvää kollegoilleen.

On olemassa paljon tapahtumia, joissa edes järjestäjät eivät saa palkkaa. Näihin on ymmärrettävää, että pyydetään artisteja hyväntekeväisyys meiningillä. En sano, että se olisi helppoa, mutta voisivatko tällaiset tapahtuman järjestäjät harkita esimerkiksi sponsorin hankintaa (omiin) sekä esiintyjien kuluihin? Voisivatko yritykset ostaa mainospaikan (tai vastaavan) tapahtumaan ja maksaa siitä tilatun artistin laskun? Sponsoreitahan hankitaan muihin kuluihin, kuten tekniikkaan, aitauksiin, baarityöntekijöille jne ja sitä pidetään itsestään selvänä. Tietenkään aihe ei ole musta-valkoinen.

Esimerkki tosielämästä

Tässä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun tilaat artistin keikalle.

CASE 1. Tulitaide-ryhmän keikka festareilla. Kesto 20 minuuttia.

Kokoonpanosta kaksi tuliartistia tilattiin keikalle 500 km päähän asuinkunnastaan. Hinnaksi sovittiin 700 eur + matka-ym kulut. Tilaus tapahtui noin kaksi kuukautta ennen tapahtumaa. Artistit alkoivat heti suunnittelemaan, minkälainen esitys sopisi juuri kyseiseen tapahtumaan.

Noin kuukautta ennen keikkaa toinen artisteista teki ilmoituksen tuliesityksestä tapahtuman paikalliselle palo-asemalle. Tätä varten hän onki tietoja tapahtuman järjestäjältä. Artisti kävi myös läpi, että ryhmän oma vaahtosammutin ja palopeitteet ym olivat kunnossa ja ajan tasaiset. Tähän työhön hän käytti suurinpiirtein 4h.

Pari viikkoa ennen keikkaa sovittiin kokeneiden artistien kuivaharjoitukset. Toinen artisteista kävi kaupoilla ostamassa tarvittavia aineita ja välineitä. Tähän meni n 2h. Harjoituksiin piti odottaa sopivaa säätä, ettei tuulisi liikaa eikä sataisi, sillä harjoitukset tapahtuvat tulitaiteessa ymmärrettävästi ulkona. Harjoituksissa treenattiin kuviot ja vuorot ja käytiin läpi mahdolliset vaaratilanteet. Harjoitus-sessioita oli yhteensä 3, joista yksi oli keikkapäivää edeltävänä päivänä kenraaliharjoituksena. Harjoituksiin meni yhteensä 4,5h per henkilö.

pexels-photo-266429.jpeg

Keikkapäivänä ajettiin 500km keikkapaikalle. Tähän kului yhteensä 6,5h per suunta pysähdys- ja ruokataukoineen. Keikkapaikalla käytettiin noin 30 min aikaa maskeerauksiin ja vaatteiden vaihtoon ja yhteensä 30 min välineiden valmisteluun ja puhdisteluihin ja lastaamiseen. Yhteensä 20 minuutin keikkaa varten tehtiin siis 15 ihmistyötuntia valmistelua, istuttiin autossa 13 h. (Lisäksi tulitaiteessa on aina omat vastuunsa ja riskinsä. Artistit joutuvat ylläpitämään palosammutustaitojaan, vakuuttamaan itsensä ja varauduttava vammoihin ja vahinkoihin.)

Kokonaisuutena siis tilaaja maksoi 28 h ja 20 minuutin työstä 350 eur per artisti. Kuulostaako paljolta? Tämä oli artistin näkökulmasta alihinnoiteltu, mutta tilaajan mielestä niillä rajoilla, mitä oli valmis maksamaan. Jos kyseessä olisi ollut graafikon tai sähkömiehen laskuttama duuni, olisi hinta ollut lähempänä 1000 eur per työntekijä + 24% alv, eikä hinnasta oltaisi neuvoteltu. Esiintyvissä taiteissahan alv on 0%.

Mistä kannattaa lähteä?

Voit budjetoida 150-400 euron verran palkkiota per esiintyvä taiteilija riippuen genrestä ja tilaisuudesta. Ja nyt puhutaan ammattimaisesti taidetta harjoittavista, kokeneista esiintyjistä – julkkikset ovat tietenkinluku erikseen. Pieniin keikkoihin sisältyy (järkevällä kannattavuus-matematiikalla) n 10-15h valmistelua/artisti ja työskentelyä tapahtumassasi. Lisäksi tilaajan kuuluu maksaa matka- ja ravintokulut ja järjestää esiintyjälle sopiva backstage, eli tila, missä esiintyjä saa rauhoittua, hengähtää, lämmittää äänensä, virittää soittimensa ja keskittyä esiintymiseensä, jotta se voisi olla paras mahdollinen. Ota huomioon, että artisti maksaa tästä itse esiintymisasunsa, ym ylimääräisen, mitä haluaa tai tarvitsee. Näihin, kun tilaaja osaa varautua, ollaan jo hyvillä vesillä.